Nödesbyn kylä, eli Himmeä Kartano

No nyt vihdoinkin. Ensimmäinen askel Nödesbyn kylän historiikin julkaisemiseksi. Ja vähän nettipäiväkirjaa kaikenäköisestä muusta minipuuhasta.

Katsoin parhaaksi taltioida työn vaiheet tästä eteenpäin digitaalisesti, jätän MUSTAN KIRJAN vain ideoille. Ei muuten, mutta kun siitä alkaa sivut irtoilla väliin kertyvien kuvien painosta.

Aiemmin tapahtunutta:

1990 ostin talon, tekosyynä oli edellisenä talvena syntynyt tytär.

Tarvitseehan lapsi nukkekodin! Sisustin sitä aina välillä, ja tein uuden vauvan joka toinen vuosi ad. 1993. Se tekee Elon laskuopin mukaan 3 lasta. Sitten loppui se show. Nukkekotikin seisoi siellä täällä. Ja loppujen lopuksi se oli molempien tyttärieni hallussa vuosikymmenen. Voi vain kuvitella, missä kuosissa taloparka oli oltuaan vaikka minkä örkin kotina ja viimeiset vuodet erilaisten konien tallina. Onneksi leikkihevoset eivät tuota takapuolelta mitään orgaanista tuotetta.

Talo palautui haltuuni v. 2007 lopussa. Silloin vanhin lapsi muutti kotoa ja nuorin oli tullut mielestään niin vanhaksi, että nukkekoti huoneessa oli lapsellinen kapine. Talo sitten pyöri tyhjässä huoneessa, josta piti tuleman kirjasto. Meillä kaikki vaan tapahtuu joskus niin hitaasti, loivalähtöisiä kun ollaan.

Kevättalvella saimme kuitenkin jonkin ryhtipuuskan (olisikohan keskioluella ollut jokin vaikutus, katumusharjoituksia kenties?). Siirsimme kaikki miehen n. 2000 vinyyliä ja saman verran Cd-levyjä ynnä intohimoisesti kootut elokuvat tyhjään huoneeseen, joka ei sitten olekaan ollut kovin tyhjä sen koommin. Sitäpaitsi mieskin pysyy siellä hyvin pois jaloista, kun stereotkin siirtyivät mukana.

Talo siirtyi levyhyllyn paikalle portaiden päällä olevaan ylen epäkäytännölliseen tilaan. (On vaikea kuvitella, mitä arkkitehti on ajatellut suunnitellessaan tuollaisen kuolleen kulman vrt. keskiolut.) Sitten tuli taas luova tauko.

Tuijottelin taloa pari kuukautta ja mietin toisinaan sen kunnostusta, kunnes kevätaurinko ajoi remonttitöihin. Käytin yhden viikonlopun repien vanhaa tapettia, hioen ja maalaten taloa. Sen jälkeen taloon sijoitettiin kaikki huonekalut ja muu sälä, jota olin ehtinyt kerätä vuosien varrella mahdollista taloa varten.

Tällä hetkellä talossa sijaitsee Nödesbyn kylän konditoriamyymälä ja KustaaInkerin ja hänen poikansa PasiAnssin koti. KustaaInkeristä ja PasiAnssista kirjoittelen myöhemmin oman tekstin kuvineen.

Sen sijaan, että olisin tyytyväinen aikaansaannoksiini, olen hankkinut kolme valmistalon runkoa Gepetosta (jo viime vuoden kevätkesällä) ja koonnut ne. Yhdestä piti tulla vanhimmalle tyttärelle talo, mutta jotenkin sekin jäi meille. Lisäksi sahautin viereisessä puuverstaassa lisätalon, joka on suurempi kuin edellämainitut valmistalot, kokosin senkin ja yhdistin koko höskän. Silloin poikani (16v) sanoi, että sulla on varsin himmeä kartano. Joten Nödesby Gård - Hätälän kartano (josta piti tulla romanttisesti Kultalinnun kartano) sai nimekseen Himmeä Kartano. Koko kartano on jo maalattu sisältä ja ulkoa, lattiat on pinnoitettu ja sähkövärkit hankittu ja soviteltukin jo. Lisäksi on kauhea kasa huonekaluja ja muuta välineistöä. Kaiken kukkuraksi tein muutaman kummituksen, jokaisessa kunnollisessa kartanossa on kummitus, meillä on ainakin kolme, ehkä enemmänkin.

Ruokahalu kasvaa syödessä, olin jo varma, että kaikesta tästä tulisi hyvä pytinki. Mutta sitten joku kekkas myydä funkistalon pienoismallin.

Ja joku toinen kekkas ostaa sen. Arvata saattaa, mitä armas aviosiippa sanoi, kun kuuli, että sen pitää hakea Tapiolasta (kamalaa, toisesta kaupungista, hirveen kaukana, vaikee ajaa jne...Eiks sulla oo jo, mihin sä sen paat...) talo. No, lupasin kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista ja tankata. Talo tuli kotiin. Kyllä mieskin sitten myönsi, että on se aika kiva. Valotaideteoskin katolla.

Tässä mennään kesäkuussa 2009.

Nödesbyn kylän edeltävistä ja uusista tapahtumista teen oman blogin jahka ehdin kotona koneelle rauhassa. Luvassa on valokuviakin, jos nuorempi tytär lainaa minulle minun kameraani.