Kartanon viimeinen rakennus

Sainpas valmiiksi pitkään rakenteilla olleen kartanon "viimeisen" osan rungon. Huomenna, jos herään ajoissa päiväunilta, aloitan maalaamisen.

Mitenkähän mahtaa olla sen viimeisen osan kanssa. Ovela rakentaja voi vielä kyhätä vaikka mitä huvimajoja, kunhan mies ensin sulattaa tämän uuden rakennelman. Perustelin sen tarpeellisuutta sillä, että jokaisessa kartanossa on ihan pakko olla puolitoistakerroksinen kirjasto. Pylväitä ja sen sellaista. Ei ole kartano muuten varteenotettava tahi katu-uskottava.

Kävin myös Lidl:ssä ostamassa pari pakettia huonekaluja. Osa menee ensimmäiseen eli vanhaan taloon. Loput tuunataan kartanon lastenhuoneisiin. Nyt kun sukuun on ilmestymässä neljäs sukupolvi, on hyvä, että on yksi talo, joka kenties kestää pienet kätöset. Ehkä kartano jää sitten rauhaan. Ja on jäätäväkin, eihän postimerkkikokoelmaakaan anneta lasten leikkeihin. Puhumattakaan puolen kellarin kokoisesta pienoisrautatiestä.

Itse asiassa, kun siirsin eilen vanhan talon alahyllylle, lähimmän kymmenen minuutin sisällä ensimmäinen kissa istui sen katolla ja mietti, miten mahtuisi sisälle. Luvassa on siis hirviökissan paluu.

Huovutusrintamalla syntyy lohikäärmeitä. Viikon kolmas on valmistumassa, yksi meni vanhimmalle tyttärelle. Piskuinen jää kartanoon, tänään se näytti yrittävän polttaa työpöydän tuolia. Kolmas menee pojalle, joka on esitellyt runsaasti erilaisia lohikäärmekuvia. (Ilmeisesti toivoo saavansa useita.) Esittely lankesi hyvään maaperään. Aion tehdä kartanoon myös jäälohikäärmeen lapsen. Pienen ja sinisen. Ihan kuin suomalainen maaliskuussa.

Makuuhuone

Nyt on melkein joulu! Maple Streetiltä tilaamani makuuhuoneenkalusteet ovat saapuneet. Piti heti kalustaa makkari uusiksi ja pukeutumishuonekin meni ihan uuteen uskoon.

Miksi muuten suomalaisissa kerrostaloasunnoissa ei ole pukeutumishuonetta. Ajattele, kuinka monelta aamutappelulta se säästäisi. Minua ainakin ketuttaa, kun yritän vielä yökuhkijana nukkua aamulla ja toinen siinä koluaa kaapissa ja istuu sata kertaa vuoteenreunalle pukemaan eri vaatekappaleita. Jos olisi pukeutumishuone, siellä voisi sitten yhtä aikaa lähdettäessä tapella sivistyneesti. Niinkuin englantilaiset.

Samassa paketissa tuli miekkoja ja pyssyjä, sekä pari arkkua. Menin ohimennen myymään Nosferatun arkkuineen. Nyt on arkku, mutta Nosferatu puuttuu.

Miekkojen kädensijat pitää kullata, sitten ne pääsevät koristamaan vaakunan ympäristöä. Pyssyt ovat vanhanaikaisia, Gyllenfågelin nykyinen isäntä ei ole kovin sotaisa, joten ne edustavat esi-isien aarteistoa. Pyssyjen kädensijat on myös maalattava, jotta ne näyttäisivät puisilta. Warhammeristi antoi jo lukuisia ohjeita, minusta se vaikutti hiukan turhan monimutkaiselta kaikkine pohjamaaleineen ja muineen. Katsotaan nyt mitä tapahtuu.

Kaiken huippuna oli haarniska, sen silmikko-osaa voi liikuttaa. Luultavasti sellaisessa haarniskassa voi asua kummitus. Ainakin piileskellä sen takana ja näyttäytyä öisille kuljeskelijoille. Pitää laatia sopivan kokoinen aave haarniskakäyttöön.

Tänään ja huomenna on ohjelmassa keittiö, ruokasali ja kirjastokombinaatin kokoaminen. Kävin jo aamusta rautakaupassa (on meidän lähin kauppamme, 300 m) hakemassa hiukan varusteita. Nyt odotan, että kehtaan ryhtyä sahaamaan, nuoriso nimittäin meni nukkumaan törkeään aikaan. Ainakin klo 3 oli vielä kone päällä! Mutta rakentaja ei armoa tunne.

Terveisiä rakennustyömaalta!

Voi kun tietokonetyö vie aikaa

Olen väsännyt valokuvanäyttelyä tuohon sivuun koko päivän. Uskomattoman hankalaa saada muutama kuva esille. Ennenkuin järki leikkasi edes vähän. No nyt on diaesitys valmis kumminkin. Jos vielä hoksaisi, miten siihen saisi tekstit. Olisi vähän selityksiä. No. Myöhemmin sitten.

Välillä kyllä kävin eläinlääkärissä piskin kanssa. Koiralta otettiin rintasyöpäleikkauksen jälkeiset tikit pois. En tiedä kumpaa pelotti enemmän. Koira ei ainakaan olisi astunut eläinlääkärin ovesta sisälle. Takaisin tultiin sitten iloisesti häntä mutkalla. Ei kiristä enää!

Ja purin aamulla matkalaukun loppuun. Tampereen reissu on muisto vain. Illalla ryhdyn tekemään nukkekotini unelmapariskunnalle uusia vartaloita. Ajattelin askarrella ihan taipuvat nivelet. Ettei tulisi aika pitkäksi. Ostin nimittäin Tampereelta hra Gyllenfågelille uudet kädet, rikoin vanhat taitamattomuuttani, ja olivat ne kyllä aika hauraatkin. Nyt isolla miehellä on naisen kädet lainassa, ei hyvä!

Kaikkien näiden operaatioiden jälkeen puemme nukeille vihdoin hääasut päälle, olemme järjestäneet nti Haamun kanssa häähuoneen jo toissa kesänä. Joten olisi korkea aika päästä tositoimiin. Eihän kunniallinen pariskunta voi ryhtyä sitä ennen laittamaan perhettä. Ja perhe taas on saatava, koska talossa on monta valmista lastenhuonetta.

Kissoilla alkaa suuret juhlat, kun otan massailu- ja ompeluvehkeet esiin. Se on kuullemma kivaa, kumma kun mutsi saa hirveät pultit vähän väliä. Onko se nyt niin kamalaa, jos jollakulla on karvaiset jalat? Ihan vähän vain harmaakarvaiset...

Kotona ollaan

Olimme viikonlopun Tampereella myymässä kummitteluvälineitä. Kivaa oli. Väkeä velloi ja olivat kovin kiinnostuneita. Varsinkin Neiti Haamu omituisessa tukassaan aiheutti uteliaisuutta. Oli se aika kumma.

Ja Aamulehdessä oli sitten sunnuntaiaamuna kuva ja haastattelu. Se oli pantu Neiti Haamun suuhun, oli kyllä oikeasti Rouva Haamun sanomisia. Mutta niin se vain on, että nuori outo nainen on kiinnostavampi, kuin keski-ikäinen kulahtanut eukko. Ja lehdistön vapaus on tietenkin kirjoittaa siten, kuinka asiat raflaavammilta kiinnostavat. Joten se siitä. Nti Haamun jo edesmennyt tuffa (=isoisä Porilaisittain) kuitenkin hykertelee pilven päällä. Hän kirjoitti vuosikausia teatterijuttuja Aamulehteen.

Vapaa ajat katselimme kaupunkia, saunoimme ja nukuimme. Ja söimme paljon.

Kiitos logistiikkamme, eli armaan siippani, pääsimme sunnuntain kamalassa kelissä turvallisesti kotiin. Muutenkin kiitos hänelle. On se kumma, mitä kaikkea miehet sietävät vaimoiltaan ja tyttäriltään. Joku muu olisi komentanut koko kummituspuodin huis hiiteen nurkistaan sotkemasta.

Ja vielä kiitos nuorimmaisellemme, joka urhoollisesti hoiti eläntarhaamme ja itseään poissaollessamme. Keskimmäinen oli matkassa mukana, istui jopa hetken tiskin takana, vaikka on niin ujo, ettei uskoisi. Mutta hyviä ideoita tursuaa häneltä, välillä vähän enemmänkin, kuin olisi tarpeen.

Nyt rva Haamu lähtee perkaamaan markkinoilta saatua saalista!