Talvi tuli

Ja ennenkuin ehdin noteerata kesän menoa, ehti tulla talvi.

Siinä välissä olivat minun syntymäpäiväni. Kuvia on Facebookissa, kannattaa vilkaista.

Nut valmistaudutaan Nukkeyhdistyksen markkinoille ja sen jälkeen JOULUun. Ähäkutti 75% lahjoista on ostettu.

Nödesbyssä ei ole paljoa tapahtunut. Ruokasali/kirjasto/keittiötalo on kesken. Aina välillä tulee pieni tapetinpala tai muu lisäys. Mutta sen laittaminen jatkuu kohta. Kunhan pääsen markkinoista ensin. Sain syntymäpäivälahjaksi kaikenlaista mukavaa ja lahjakortteja alan paikkoihin, joten Nödesbyn taloudellinen tilanne on vakaa.

Kesäloma

Koko kesä meni tuossa vain. Itse asiassa olen kesän aikana kartuttanut muotinukkevalikoimaa.

Kävimme Katjan kanssa penkomassa kellaria. Saalis oli mahtava. Kaivoimme esille parikymmentä hyvässä kunnossa olevaa Mattelin nukkea. Edustettuina ovat molemmat sukupuolet ja useat värit ja rodut. Muutamalla on tukka vähän kärsinyt. Ei kuitenkaan leikattu!

Olen saanut haltuuni kaksi Tonner -nukkea, jokusen Barbien ja Miss Revlon - ja kaksi Little Miss Revlon -nukkea. Siitä seuraa, että koko vapaa-aika, jota en vietä roikkumalla epäadekvaateissa toimissa tietokoneella, on mennyt nukenvaatteiden suunnitteluun, kaavoittamiseen ja valmistamiseen.

Mielestäni on hauskaa saada nudeja nukkeja, silloin voi päästää mielikuvituksensa vapaaseen lentoon.

Revlon tyttösille valmistin asut Mad Man -tyyliin. Eli, kun naiset vielä näyttivät naisilta. Barbiet odottavat toimenpiteitä. Muutama varmaan rerootataan ja saa uudet kasvomaalit, ihan kokeilun vuoksi. Sitäpaitsi pitäisi tehdä ainakin Steampunk pariskunta. olen jo varannut yhden Superstar barbien ja Pocahontasin John Smithin siihen tarkoitukseen. Nyt odottelen hiuslähetystä, sitten lähtee..

Rva Haamun urotyöt

Kaapit on siivottu. (Ja ikkunat pesty.)Minä olen HYVÄ!

Ei kun oikeasti kaikki alkoi siitä, että Nukkeyhdistyksen tavarat tarvitsivat uuden säilytyspaikan. Keksin, että meilä on yksi kaappi täynnä turhaa romua. Vanhoja kenkiä ja kaikenlaista vaatekappalettä, joka vain kulkeutui entisestä kämpästä ja piti joskus selvittää.

No nyt oli joskus. Kaappiin jäi pienoismallikeittiön tavarat ja joulupukin asu. Muuten yhdistys valtasi koko paikan. Ja ihan hyvin mahtui. Juhlavuoden nukke sai arvoisensa paikan ylähyllyltä, siellä se on parhaassa turvassa.

Tänään tuli posti. Sen mukana oli ihan pikkuinen juna. Virpi Vihervä oli löytänyt sen jostain ja hankki sen minulle etukäteiseksi syntymäpäivälahjaksi. Keksin melkein heti katsellessani junaa, että se tarvitsee kiskot. Ajattelin tehdä ne hopealangasta, se taipuu melkein mihin vain. Sitä pitäisi olla aimo kieppi, tein siitä aikoinaan Katjalle hattuun ilmalaivakapteenin kokardin. Ja koska olen siivonnut monta viikkoa (sairaslomalla oli aikaa tuijottaa epäkohtia + kesälomalla selvittää ne), olen lähes varma hopealangan sijainnista.

No onpas vierähtänyt aikaa

Kesä tuli vaivihkaa. Talo on edelleen huikeassa kaaoksessa.

Olen kuitenkin saanut omaa asumustani parempaan kuosiin. Löysin mm suureksi riemukseni vanhoja lehtiä penkoessani runsaasti Barbien vaatekaavoja ja vielä Baby Bornin kaavoja. Kaikki nämä viime vuosituhannelta. Luojan kiitos en ole hävittänyt niitä, luulin silloin nimittäin lopettavani nukketouhut iänkaikkisiksi ajoiksi. Ja hahhah.

Viimeisen kahden kuukauden aikana keksin, että ryhdyn vähän laittamaan kamalimpia Barbie-nukkeja uuteen kuosiin. Kävimme Nti Haamun kanssa koluamassa kellarin, saalis oli mainio. En edes muistanut, että meillä on niin paljon nukkeja ja vaatteita tallessa. Lisäksi nukenvaunut löytyivät loistokuntoisina.

Ostin riemuissani uuden (vanhan, siis käytetyn, mulle uuden) saumurin. Vanhassa on etuluukku saranoiltaan (kissat pudottivat koneen muuton aikana)ja muutenkin se on jo hiukan kämäinen. Sen kanssa meni enemmän aikaa ongelmienratkaisuun kuin työhön. Vähän niinkuin tietokoneella...

Huomenna lähdemme Lahteen Miniatyyrimarkkinoille Pienen Haamun kaupan ja Nukkeyhdistyksen kanssa. Sinne tulkaa kaikki kivasti katselemaan, meininki on hyvä. Ja mitä kaikkea ihanaa siellä onkaan. Onneksi palkkapäivä on vasta maanantaina. Se hiukan hillitsee menoa.

Ja taas mennään, nukenvaatteet tulevat kuivurista. Pääsen leikkimään.

Sisustusta

Viimeiset pari viikkoa on kulunut sisustamisen parissa. Olen onnistunut lähes ilman suurempia tuskia tapetoimaan kirjastotilat.

Ruokasali on saamassa 1920-luvun tyylisen sisustuksen. Leikkasin pari itämaiseen astiastoomme kuuluvaa pöytätablettiakin päreiksi saadakseni hienon puupaneloinnin. Onneksi mies ei hoksannut lopputulosta katsellessaan, mikä oli käytetty materiaali. Yritin kumminkin valita ne tabletit, jotka olivat hiukan viinin tai soijan tahrimia. Tämä sanottakoon puolustuksekseni.

Ostin keittiön lattiapinnoitteeksi graniittimaalia, punaista. Tulos on aika hieno. Suunnittelin aluksi puulattiaa, mutta perheen puuseppä puuttui asiaan. Hänen mielestään laadukkaassa kartanossa EI ole puulattiaa keittiössä. Siis onks ne jotain köyhiä tai sellaisia? No EIVÄT ole! Siis kivilattia piti saada.

Tein keittiöön tiilisen leivinuuninkin. Tiilet tosin ovat paperia. Mutta edessä oleva osa on kaakelia, ja arinan etuosassa on oikeat pikkuiset tiilet. Luukku tuli simpukkasäilyketölkin kannesta. Se pitää vielä maalata sisäpuolelta. Pedanttina ihmisenä laitoin luukkuun pätkän pianosaranaa, jotta uuniin voi kurkistaa. Joten ei ole sopivaa, että luukun sisäpuolella lukee: "savustettuja simpukoita öljyssä". Sitäpaitsi, hiukan nokea on myös tuhrittava ympäriinsä. Ei kai kukaan pysty lämmittämään uunia saamatta vähän tuhrua aikaiseksi. Ei vaikka olisi rikas ja aatelinen.

Nyt kuitenkin Nödesbyn herra (siis naispuolinen herra) lähtee muiden kummitusten pariin Hulluille Päiville. En kehdannut mennä eilen, kun oli lakko ja pitää olla solidaarinen ja osallistuva henkilö.

Kartanon viimeinen rakennus

Sainpas valmiiksi pitkään rakenteilla olleen kartanon "viimeisen" osan rungon. Huomenna, jos herään ajoissa päiväunilta, aloitan maalaamisen.

Mitenkähän mahtaa olla sen viimeisen osan kanssa. Ovela rakentaja voi vielä kyhätä vaikka mitä huvimajoja, kunhan mies ensin sulattaa tämän uuden rakennelman. Perustelin sen tarpeellisuutta sillä, että jokaisessa kartanossa on ihan pakko olla puolitoistakerroksinen kirjasto. Pylväitä ja sen sellaista. Ei ole kartano muuten varteenotettava tahi katu-uskottava.

Kävin myös Lidl:ssä ostamassa pari pakettia huonekaluja. Osa menee ensimmäiseen eli vanhaan taloon. Loput tuunataan kartanon lastenhuoneisiin. Nyt kun sukuun on ilmestymässä neljäs sukupolvi, on hyvä, että on yksi talo, joka kenties kestää pienet kätöset. Ehkä kartano jää sitten rauhaan. Ja on jäätäväkin, eihän postimerkkikokoelmaakaan anneta lasten leikkeihin. Puhumattakaan puolen kellarin kokoisesta pienoisrautatiestä.

Itse asiassa, kun siirsin eilen vanhan talon alahyllylle, lähimmän kymmenen minuutin sisällä ensimmäinen kissa istui sen katolla ja mietti, miten mahtuisi sisälle. Luvassa on siis hirviökissan paluu.

Huovutusrintamalla syntyy lohikäärmeitä. Viikon kolmas on valmistumassa, yksi meni vanhimmalle tyttärelle. Piskuinen jää kartanoon, tänään se näytti yrittävän polttaa työpöydän tuolia. Kolmas menee pojalle, joka on esitellyt runsaasti erilaisia lohikäärmekuvia. (Ilmeisesti toivoo saavansa useita.) Esittely lankesi hyvään maaperään. Aion tehdä kartanoon myös jäälohikäärmeen lapsen. Pienen ja sinisen. Ihan kuin suomalainen maaliskuussa.

Makuuhuone

Nyt on melkein joulu! Maple Streetiltä tilaamani makuuhuoneenkalusteet ovat saapuneet. Piti heti kalustaa makkari uusiksi ja pukeutumishuonekin meni ihan uuteen uskoon.

Miksi muuten suomalaisissa kerrostaloasunnoissa ei ole pukeutumishuonetta. Ajattele, kuinka monelta aamutappelulta se säästäisi. Minua ainakin ketuttaa, kun yritän vielä yökuhkijana nukkua aamulla ja toinen siinä koluaa kaapissa ja istuu sata kertaa vuoteenreunalle pukemaan eri vaatekappaleita. Jos olisi pukeutumishuone, siellä voisi sitten yhtä aikaa lähdettäessä tapella sivistyneesti. Niinkuin englantilaiset.

Samassa paketissa tuli miekkoja ja pyssyjä, sekä pari arkkua. Menin ohimennen myymään Nosferatun arkkuineen. Nyt on arkku, mutta Nosferatu puuttuu.

Miekkojen kädensijat pitää kullata, sitten ne pääsevät koristamaan vaakunan ympäristöä. Pyssyt ovat vanhanaikaisia, Gyllenfågelin nykyinen isäntä ei ole kovin sotaisa, joten ne edustavat esi-isien aarteistoa. Pyssyjen kädensijat on myös maalattava, jotta ne näyttäisivät puisilta. Warhammeristi antoi jo lukuisia ohjeita, minusta se vaikutti hiukan turhan monimutkaiselta kaikkine pohjamaaleineen ja muineen. Katsotaan nyt mitä tapahtuu.

Kaiken huippuna oli haarniska, sen silmikko-osaa voi liikuttaa. Luultavasti sellaisessa haarniskassa voi asua kummitus. Ainakin piileskellä sen takana ja näyttäytyä öisille kuljeskelijoille. Pitää laatia sopivan kokoinen aave haarniskakäyttöön.

Tänään ja huomenna on ohjelmassa keittiö, ruokasali ja kirjastokombinaatin kokoaminen. Kävin jo aamusta rautakaupassa (on meidän lähin kauppamme, 300 m) hakemassa hiukan varusteita. Nyt odotan, että kehtaan ryhtyä sahaamaan, nuoriso nimittäin meni nukkumaan törkeään aikaan. Ainakin klo 3 oli vielä kone päällä! Mutta rakentaja ei armoa tunne.

Terveisiä rakennustyömaalta!

Voi kun tietokonetyö vie aikaa

Olen väsännyt valokuvanäyttelyä tuohon sivuun koko päivän. Uskomattoman hankalaa saada muutama kuva esille. Ennenkuin järki leikkasi edes vähän. No nyt on diaesitys valmis kumminkin. Jos vielä hoksaisi, miten siihen saisi tekstit. Olisi vähän selityksiä. No. Myöhemmin sitten.

Välillä kyllä kävin eläinlääkärissä piskin kanssa. Koiralta otettiin rintasyöpäleikkauksen jälkeiset tikit pois. En tiedä kumpaa pelotti enemmän. Koira ei ainakaan olisi astunut eläinlääkärin ovesta sisälle. Takaisin tultiin sitten iloisesti häntä mutkalla. Ei kiristä enää!

Ja purin aamulla matkalaukun loppuun. Tampereen reissu on muisto vain. Illalla ryhdyn tekemään nukkekotini unelmapariskunnalle uusia vartaloita. Ajattelin askarrella ihan taipuvat nivelet. Ettei tulisi aika pitkäksi. Ostin nimittäin Tampereelta hra Gyllenfågelille uudet kädet, rikoin vanhat taitamattomuuttani, ja olivat ne kyllä aika hauraatkin. Nyt isolla miehellä on naisen kädet lainassa, ei hyvä!

Kaikkien näiden operaatioiden jälkeen puemme nukeille vihdoin hääasut päälle, olemme järjestäneet nti Haamun kanssa häähuoneen jo toissa kesänä. Joten olisi korkea aika päästä tositoimiin. Eihän kunniallinen pariskunta voi ryhtyä sitä ennen laittamaan perhettä. Ja perhe taas on saatava, koska talossa on monta valmista lastenhuonetta.

Kissoilla alkaa suuret juhlat, kun otan massailu- ja ompeluvehkeet esiin. Se on kuullemma kivaa, kumma kun mutsi saa hirveät pultit vähän väliä. Onko se nyt niin kamalaa, jos jollakulla on karvaiset jalat? Ihan vähän vain harmaakarvaiset...

Kotona ollaan

Olimme viikonlopun Tampereella myymässä kummitteluvälineitä. Kivaa oli. Väkeä velloi ja olivat kovin kiinnostuneita. Varsinkin Neiti Haamu omituisessa tukassaan aiheutti uteliaisuutta. Oli se aika kumma.

Ja Aamulehdessä oli sitten sunnuntaiaamuna kuva ja haastattelu. Se oli pantu Neiti Haamun suuhun, oli kyllä oikeasti Rouva Haamun sanomisia. Mutta niin se vain on, että nuori outo nainen on kiinnostavampi, kuin keski-ikäinen kulahtanut eukko. Ja lehdistön vapaus on tietenkin kirjoittaa siten, kuinka asiat raflaavammilta kiinnostavat. Joten se siitä. Nti Haamun jo edesmennyt tuffa (=isoisä Porilaisittain) kuitenkin hykertelee pilven päällä. Hän kirjoitti vuosikausia teatterijuttuja Aamulehteen.

Vapaa ajat katselimme kaupunkia, saunoimme ja nukuimme. Ja söimme paljon.

Kiitos logistiikkamme, eli armaan siippani, pääsimme sunnuntain kamalassa kelissä turvallisesti kotiin. Muutenkin kiitos hänelle. On se kumma, mitä kaikkea miehet sietävät vaimoiltaan ja tyttäriltään. Joku muu olisi komentanut koko kummituspuodin huis hiiteen nurkistaan sotkemasta.

Ja vielä kiitos nuorimmaisellemme, joka urhoollisesti hoiti eläntarhaamme ja itseään poissaollessamme. Keskimmäinen oli matkassa mukana, istui jopa hetken tiskin takana, vaikka on niin ujo, ettei uskoisi. Mutta hyviä ideoita tursuaa häneltä, välillä vähän enemmänkin, kuin olisi tarpeen.

Nyt rva Haamu lähtee perkaamaan markkinoilta saatua saalista!

Huhhuh

Tutkin pimeässä hohtavalla geelillä siveltyä kaapua eilen aamulla vessassa. Ei hohtanut. Toisaalta siellä ei enää ollutkaan kahdeksalta pimeää, enkä jaksanut lähteä kaapuineni yläkertaan. Vaikka siellä olisi voinut ratsata kissanhiekka-astian samalla.

Tein kumminkin illalla muutaman lakanahaamun. Ne saavat myöhemmin ketjut käsiin (jahka löydän ketjupussin jostain jemmasta). Ne ovat siis kalmiston kauheita kummituksia.

Vävy kysyi illalla ruokapöydässä näsitä ihmeellisitä ideoista, mistä ne oikein tulevat. Väitin, etten saanut lapsena kunnolla leikkiä. Eikä ollut kuin yksi puuauto ja sekin patterin takana. Olen kai kerännyt kaikki kummat ideat aivojen sopukoihin, ne sieltä sitten välillä putkahtelee.

Lepakoita ullakolla

Olen tehnyt 10 lepakkoa vuorokaudessa viimeisten viiden vuorokauden aikana. Parhaat syntyvät iltaisin. Taitaa olla niiden kulta-aikaa, hämärää ja kaikkea. Mietin edelleen, pitäisikö niillä olla karvainen vatsa. Pitää vielä harkita, tai sitten on sellainen luksuslepakko.

Leikkasin muutaman liihottelevan haamun kaavun ennen töihinlähtöä. Olin ajatellut, että ne eivät yhtään hohda. Levitin kaapuihin kumminkin hohtavaa geeliä. Pitää aamulla kotiin tultua käydä pimeässä vessassa tutkimassa tulosta.

Sen lisäksi keksin, että muutama boa tai muu hehtaarikokoinen käärme kuuluu kauhugalleriaan. Olen siis huovuttanut vihreitä käärmeitä. Nyt pitää vaan saada pillipiipari, johan nousee kärmes kopasta. Lohikäärme on edelleen keskeneräinen. Jotenkin sen jatkaminen on vaikeaa, kävin kyllä katsomassa mallia Helsinki Shopin lohikäärme-esineistä. Siis potkua odotellen.

Helmikuu

Huhhuh!

Tilasin tavaraa Britanniasta. Jonkin huuman hetkellä keksin tilata Art Deco tavaroita Gyllenfågelin kartanoon. Nyt odottelen kuumana. Olisi kiva laittaa tavaraa paikoilleen. Tyyli sopii hyvin funkistalon kanssa.

Odotellessa on tehtävä hiukan lisää haamuja, lepakoita ja kalloja Tampereen messuille. Aikaa vain kaksi päivää, vaikka messut ovat vasta 27-28.2. Yövuoroviikko sotkee loput kuviot. Pari koiraa voi päätellä töissä ollessa. Muuten kaiken on oltava valmiina huomenna.

Seuraavan viikon perjantaina vain kamat kassiin ja junalla Tampereelle. Onneksi Neiti Haamulla on suhteita, eli käyttömahdollisuus asuntoon Tampereella. Helpottaa hiukan tilannetta. Logistiikka tulee lauantaina perässä. Kotiin päästään sentään autolla.

Pitää ostaa kaikki kotona salailtavat tuotteet jo lauantaina. Ne sitten sullotaan reissuveskaan ja kotona ladotaan taloon/askartelupakkeihin ja näytetään viattomilta. Jos joku kysyy, ollaan pahastuneita siitä, että harrastuksista ollaan niin vähän kiinnostuneita. Johan tää on ollut iän kaiken tässä. Höh.

Ystävänpäivä on tänään ja laskiainen

Tänään on tarkoitus tehdä kasa lepakoita Tampereella myytäväksi. Pitäisiköhän niillä olla karvainen vatsa?

Löysin myös sen kankaan, josta tulee lepattavia kummituksia. Ainakin prototyyppi on tehtävä tänään. Ihan oikeasti löysin, se oli siivottu pois työtasolta, kun tuli vieraita. En millään muistanut, mihin tökkäsin sen silloin. Nyt kun siivosin eilen, kun tuli vieraita, jemmasin toista kangaskappaletta samaan paikkaan ja voilá.

Itse asiassa ehdin ensi viikolla vaikka mitä. Olen nimittäin koiran yksityissairaanhoitajana, vanhalta tytöltä leikataan koko kasa rintakasvaimia. Voin siis istua pöydän ääressä, vahtia toisella silmällä piskiä ja askarrella samaan aikaan.

Olen yrittänyt ratkaista Aalto-maljakon arvoitusta. Eli olen tehnyt eri materiaaleista maljakoita, mutta en saa aikaan niin hienoa kuin haluaisin. Sellainen pitäisi kuitenkin olla funkistalossa. Tein sinne kaksi takkaa tyyliin sopiviksi. Nyt haluaisin jotain sopivaa takanreunukselle. Ja se jotain olisi Aalto-maljakko. Taidan menettää yöuneni. Tai en sittenkään, ne on jo muutenkin sinnepäin. Menetän jotain muita unia. Ajattelin vielä kokeilla muottia ja kutistemuovia, eli kutistaa muovia muotin ympärille lämpöpuhaltimen avulla. Taitaa kuitenkin olla parasta odotella, että pääsee parvekkeelle tekemään tuon toimituksen, muuten voi olla vaarana, että poltan puhaltimen kanssa koko huushollin.

Markkinat tuloo

Olemme alkaneet valmistautua Tampereen Taikasormet -messuille, ne pidetään helmikuun viimeisenä viikonloppuna. Aikaa on kuukausi ja rapiat.

Olen jo saanut aikaiseksi kolme paria viskikoiria. Tiedäthän niitä, jotka mainostivat Black&White whiskyä. Skotlanninterrieri ja Valkoinen länsi-ylämaan terrieri. (Tai Sidoste-sukka myös käytti näitä kahta.)

Tein viikolla luolan. Se lähti nuoren miehen väärin nähdystä luolasta metrotunnelissa jossain Sörnäisten ja Hakaniemen välillä. Siellä on onkalo, jossa oli jääkökkäreitä rivissä. Kun metro menee hyvää haipakkaa ohi, näytti siltä, että luolassa on rivi haamuja menossa johonkin. Pitihän se toteuttaa. Nyt pitäisi löytää jostain valkoiset paristokäyttöiset led-valot. Meillä ei ole kuin punaiset vapaana, ne näyttivät hiukan liian aavemaisilta. Luola syntyi harmaasta kivimassasta, jossa on kehikko alla.

Lepakoita syntyy hyvää tahtia. Niiden koko on n. 15-20 mm. Laitan niihin siiman, sillä voi ripustaa lepakon riippumaan kattoon. Vielä on harkinnan alla, teenkö niille karvaisen mahan. Se olisi toisaalta aika somaa.

Ja koeluontoisesti tein yhden pääkallon. Se on oikeastaan hiukan liian söpö, eikä yhtään pelottava. Täytyy vielä kehitellä. Mutta meillä on heitetty ilmaan ajatus Simbergin teoksesta Kuoleman puutarha inspiroitunut katselulaatikko. Siinä olisi luurankoja hoitamassa valjuja kukkia. Idea on kiva, sen voisi tehdä kesäksi.

Erotiikkapuoti on edelleen kesken, vaikka joulusta on jo kuukausi. Siihen syntyy keskimäärin osanen viikossa. Viimeksi tein pumpattavan neitosen. Siitä tuli sen verran törkeä, että se on sijoitettava johonkin hyllyn päälle katveeseen. Ihan itseäkin punastuttaa.

Huhhuh.

Joulu tuli ja meni. Sain valmiiksi Kansanrunoutemme uudemmat aarteet -roomboxin. Ja innoissani unohdin kuvata lopputuloksen. Tarttee kutsua itsensä syömään, niin sitten voi kuvata ihan oikealla sijoituspaikalla.

Jouluseimi oli osaston päiväsalissa näytillä. Loppiaisen jälkeen pakkasin sen laatikkoon. Eihän jouluun ole kuin 11 kuukautta ja vimpat päälle. Laitetaan se sitten taas esiin. Jonkun uuden elikon voisi lisätä. Aasi olisi ainakin sopiva.

Ja erotiikkapuoti jäi kesken ennen joulua, mutta lupasin siipalle, että täältä pesee - här tvättas. Ennen pitkää.