Tutkin pimeässä hohtavalla geelillä siveltyä kaapua eilen aamulla vessassa. Ei hohtanut. Toisaalta siellä ei enää ollutkaan kahdeksalta pimeää, enkä jaksanut lähteä kaapuineni yläkertaan. Vaikka siellä olisi voinut ratsata kissanhiekka-astian samalla.
Tein kumminkin illalla muutaman lakanahaamun. Ne saavat myöhemmin ketjut käsiin (jahka löydän ketjupussin jostain jemmasta). Ne ovat siis kalmiston kauheita kummituksia.
Vävy kysyi illalla ruokapöydässä näsitä ihmeellisitä ideoista, mistä ne oikein tulevat. Väitin, etten saanut lapsena kunnolla leikkiä. Eikä ollut kuin yksi puuauto ja sekin patterin takana. Olen kai kerännyt kaikki kummat ideat aivojen sopukoihin, ne sieltä sitten välillä putkahtelee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti