Sisustusta

Viimeiset pari viikkoa on kulunut sisustamisen parissa. Olen onnistunut lähes ilman suurempia tuskia tapetoimaan kirjastotilat.

Ruokasali on saamassa 1920-luvun tyylisen sisustuksen. Leikkasin pari itämaiseen astiastoomme kuuluvaa pöytätablettiakin päreiksi saadakseni hienon puupaneloinnin. Onneksi mies ei hoksannut lopputulosta katsellessaan, mikä oli käytetty materiaali. Yritin kumminkin valita ne tabletit, jotka olivat hiukan viinin tai soijan tahrimia. Tämä sanottakoon puolustuksekseni.

Ostin keittiön lattiapinnoitteeksi graniittimaalia, punaista. Tulos on aika hieno. Suunnittelin aluksi puulattiaa, mutta perheen puuseppä puuttui asiaan. Hänen mielestään laadukkaassa kartanossa EI ole puulattiaa keittiössä. Siis onks ne jotain köyhiä tai sellaisia? No EIVÄT ole! Siis kivilattia piti saada.

Tein keittiöön tiilisen leivinuuninkin. Tiilet tosin ovat paperia. Mutta edessä oleva osa on kaakelia, ja arinan etuosassa on oikeat pikkuiset tiilet. Luukku tuli simpukkasäilyketölkin kannesta. Se pitää vielä maalata sisäpuolelta. Pedanttina ihmisenä laitoin luukkuun pätkän pianosaranaa, jotta uuniin voi kurkistaa. Joten ei ole sopivaa, että luukun sisäpuolella lukee: "savustettuja simpukoita öljyssä". Sitäpaitsi, hiukan nokea on myös tuhrittava ympäriinsä. Ei kai kukaan pysty lämmittämään uunia saamatta vähän tuhrua aikaiseksi. Ei vaikka olisi rikas ja aatelinen.

Nyt kuitenkin Nödesbyn herra (siis naispuolinen herra) lähtee muiden kummitusten pariin Hulluille Päiville. En kehdannut mennä eilen, kun oli lakko ja pitää olla solidaarinen ja osallistuva henkilö.