Sainpas valmiiksi pitkään rakenteilla olleen kartanon "viimeisen" osan rungon. Huomenna, jos herään ajoissa päiväunilta, aloitan maalaamisen.
Mitenkähän mahtaa olla sen viimeisen osan kanssa. Ovela rakentaja voi vielä kyhätä vaikka mitä huvimajoja, kunhan mies ensin sulattaa tämän uuden rakennelman. Perustelin sen tarpeellisuutta sillä, että jokaisessa kartanossa on ihan pakko olla puolitoistakerroksinen kirjasto. Pylväitä ja sen sellaista. Ei ole kartano muuten varteenotettava tahi katu-uskottava.
Kävin myös Lidl:ssä ostamassa pari pakettia huonekaluja. Osa menee ensimmäiseen eli vanhaan taloon. Loput tuunataan kartanon lastenhuoneisiin. Nyt kun sukuun on ilmestymässä neljäs sukupolvi, on hyvä, että on yksi talo, joka kenties kestää pienet kätöset. Ehkä kartano jää sitten rauhaan. Ja on jäätäväkin, eihän postimerkkikokoelmaakaan anneta lasten leikkeihin. Puhumattakaan puolen kellarin kokoisesta pienoisrautatiestä.
Itse asiassa, kun siirsin eilen vanhan talon alahyllylle, lähimmän kymmenen minuutin sisällä ensimmäinen kissa istui sen katolla ja mietti, miten mahtuisi sisälle. Luvassa on siis hirviökissan paluu.
Huovutusrintamalla syntyy lohikäärmeitä. Viikon kolmas on valmistumassa, yksi meni vanhimmalle tyttärelle. Piskuinen jää kartanoon, tänään se näytti yrittävän polttaa työpöydän tuolia. Kolmas menee pojalle, joka on esitellyt runsaasti erilaisia lohikäärmekuvia. (Ilmeisesti toivoo saavansa useita.) Esittely lankesi hyvään maaperään. Aion tehdä kartanoon myös jäälohikäärmeen lapsen. Pienen ja sinisen. Ihan kuin suomalainen maaliskuussa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti